Parempaan huomiseen: lisää kaupunkia!

Katsauksia 60-luvun kaupunkien kehittämiseen

Eriika Johansson, Arkkitehtuurimuseo

1960-lukuvulla mylläsivät yhteiskunnalliset ja kulttuuriset muutokset, ja Suomessa elettiin kaupungistumisen aikaa. Vanhojen keskustahuoneistojen varustelutaso ei enää vastannut ihmisten tarpeita: klapeilla lämmittäminen, tuhlailevan korkeat huoneet sekä vanhanaikaiset keittiö- ja saniteettitilat nähtiin ongelmina, joka voitiin ratkaista vain purkamalla vanha ja rakentamalla tilalle uutta. Korttelikatujen pakokaasut vaihdettiin ilomielin lähiöön rakennettuun nykyaikaiseen asuntoon – jos vain voitiin!

Yleisradion Elävän Arkiston filmit kertovat 1960-luvun ajankuvasta ja aateilmastosta vanhoihin kaupunginosiin muodostuneiden yhteisöjen kadotessa ja yksittäisen ihmisen jäädessä kasvavassa kaupungissa taka-alalle. Filmisarja kuvaa kaupunkikuvan muuttumista 60-luvulla sekä muutoksen herättämiä tunteita.

Uusi uljas keskusta jyrää varattomien Pasilan
Pasilan alue muuttui 1960- ja 70-lukujen aikana täysin. Puuhuvilat väistivät asuntojen, virastojen ja palveluiden kaupunginosaa. Tonttien vuokra-ajan lähestyvä päättyminen oli johtanut siihen, ettei rakennusten ylläpitoon enää uskallettu satsata, mikä varmisti alhaisen vuokratason.

Urbanisoidaan koko Suomi – Raportti kaupunkilaistumisesta
Filmimuotoinen puheenvuoro vastustaa kaupunkistumista ja pelkää, että yksilöt jäävät paitsioon tehokkaaksi suunnitellussa ja suurimittakaavaisessa järjestelmäkaupungissa. Filmi suomii kirpeästi 1960-luvun kehitystä.


Kenen Helsinki? Arkkitehtikuntakin kritisoi yhdyskuntarakenteen muutosta. 1970-luvun vaihteessa parikymppiset Vilhelm Helander ja Mikael Sundman julkaisivat Kenen Helsinki? -nimisen pamfletin, jossa kritisoitiin erityisesti autoistumista. Kirja tarjoaa mielenkiintoisia näkökantoja rakennusperinnön säilyttämisestä tai pääkaupungin liikennejärjestelyistä kiinnostuneille lukijoille myös tänä päivänä.

Leave a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *